Kuka keksi isännänviirin?
<p>Muutamana viime kesänä olen seurannut kesäasunnon lipputangon liehuvaa isännänviirin temmellystä. Välillä se liehuu suorana, tekee hurjia kiepauksia ja välillä se taas roikkuu tankoon liikuttuneena eikä liehu minnekään. Joskus viiriin syntyy itsestään solmuja, joskus se on kietoutunut tangon ympäri mytyksi. Olen myös ihmetellyt sisällä ollessani napsutusta, joka tulee jostakin, siis lipputangosta, johon isännänviirin "keppi" vuoroin iskee: "naps, naps, naps". Siinä ihmetellessä herää tietysti kaikenlaisia kysymyksiä. Tämä juttu on syntynyt noista kysymyksistä joihin en ole löytänyt vastausta, joten esitän siis kysymykseni sinulle hyvä lukijani.</p>
<p><span class="inline left"><img src="http://heraldikot.partio.net/sites/heraldikot.partio.net/files/images/isannanviiri_www.jpg" alt="Isännänviiri" title="Isännänviiri" class="image thumbnail" width="" height=""></span>Laulun sanoittajaa lainaten olen esittänyt itselleni kysymyksen "Kuka keksi isännänviirin ?" Jokin syy tai tarve siihen varmasti on ollut? Jokainen Suomen lipun historiaan tutustunut muistaa varmasti, että 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä maassamme käytettiin erilaisia huvilalippuja. Huvilalippujen käyttö sammui ymmärtääkseni siniristilipun yleistyttyä käyttöön. Toisaalta ns. huvilakulttuuri tai 1950-luvulta alkaen paremminkin kesämökkikulttuuri tai -elämä levisi jokamiehen ja -naisen mahdollisuuksiksi. Tavallisetkin ihmiset alkoivat hankkia kesämökkejä varsinkin kaupunkien lähialueilta. Autojen yleistyminen ja myöhemmin siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon ja vuosilomien yleistyessä mökkien hankinta lisääntyi. Eli onko isännänviirikulttuuri vain jatkoa vanhemmalle huvilalippukulttuurille? Viirin käyttöhän on helpompaa kuin valtakunnan lipun. Ainakin omien muistikuvieni mukaan vielä 60-70-lukujen vaihteessa valtakunnanlipulla liputtamista pidettiin jotenkin erityisen juhlallisena toimenpiteenä. Tavalliset ihmiset liputtivat siniristilipulla vain virallisina juhlapäivinä, joita kesäaikaan osui juhannuksen lisäksi vain 4.6. eli puolustusvoimien lippujuhlapäivä. Muun ajan lipputanko seisoi tyhjänä, joten siinäkö selitys jonkun päässä syntyneelle idealle?</p>
<p>Milloin isännänviirit ilmestyivät lippusalkoihin, sitä en tarkkaan tiedä. Omat hatarat muistikuvani Turun lähiseudun saaristosta alkavat jostakin 1960-luvun puolivälistä. Jo silloin ainakin meidän perheen mökin naapuristossa oli osalla mökeistä lipputanko ja siinä viiri, varsinaissuomalaisittain punakeltainen tai sinipunainen ja muistanpa jollankin nähneeni myös sinikeltapunaisen viirin (värien järjestyksestä en ole varma). Nämä viirit olivat ns. kieppuvia viirejä kuten isännänviirit yleisesti sen jälkeenkin. Punakeltainen viiri on vain syrjäyttänyt tuolloin markkinoidut muut varsinaissuomalaiset vaihtoehdot.<br />
Lippukirjallisuudesta selviää vain ns. maakuntaviirien värit ja muutama yleisohje: mm. että liputtamisesta viirillä on vapaata. Lippulakihan ei mainitse mitään viirillä liputtamista. Kirjallisuudessa en ole törmännyt tietoon siitä, milloin ja mahdollisesti kenen toimesta isännänviirit ilmestyivät myyntiin ja naapurien lipputankoihin kesäksi liehumaan.</p>
<p><span class="inline left"><img src="http://heraldikot.partio.net/sites/heraldikot.partio.net/files/images/helsinkiviir_wwwi.jpg" alt="Helsinki-viiri" title="Helsinki-viiri" class="image thumbnail" width="" height=""></span>Oletko sinä törmännyt juttuihin ensimmäisistä isännänviireistä tai tietoon, kuka ja koska on määritelty, että Suomessa käytetään yleisesti ns. maakuntaviirejä ja että ne pohjautuvat maakuntavaakunoiden väreihin? Lipputehtaiden tarjonnalla on tietysti ollut oma merkityksensä maakuntavärien yleistymisessä. Siniristinen isännänviiri on ymmärtääkseni ilmestynyt vasta hieman myöhemmin. Siniristisen isännänviirin tarpeellisuudesta olen kuullut selityksen, että Lapin maakuntaviirin punavihreät värit eivät kaikkia miellyttäneet värien poliittisen leiman vuoksi, joten siniristiviiri tehtiin ns. neutraaliksi viiriksi. Totta vai tarua? Vaikka kirjallisuudessa isännänviirin syntyhistoriaa tai tietoa siitä ei olekaan käsitelty, olettaisin, että 1950- tai 60-luvulla olisi ollut juttua aikakaus-, yritys- tai yhdistyslehdissä isännänviiristä uutena ilmiönä. Oletko törmännyt moisiin artikkeleihin tai mistä lehdistä sinä lähtisit ensinnä viiriaiheista juttua etsimään?</p>
<p>Minulla ei ole varhaisia kokemuksia Pohjoismaisista "isännänviireistä" mutta huomioni reilun kymmenen vuoden takaa ovat sellaisia, että Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa näki valtakunnanlipun kuviosta tehtyjä viirejä. Siis melko kapeita viirejä, joissa on ylä- ja alaosassa kiinnitys kuten lipussa, eikä yhdestä kiinnityspisteestä kiinni olevia kieppuvia viirejä kuten meillä. Miksi siis Suomeen on valikoitunut kieppuvan viirin malli? Onko syy se, että värit ja mahdolliset kuviot näkyvät selvästi, kun viiri roikkuu tyynessä suoraan alaspäin, vai onko syy jokin muu. Onko idea isännänviirin tullut muista Pohjoismaista muuttuen vain kieppuvaksi viiriksi maakunnallisin värein? Onko kyseessä ollut idean saanut kauppamies, lippujen valmistaja vai kuka? Maakuntavaakunoiden värien mukaantulo isännänviireihin viittaisi siihen, että joku 1950-luvun aktiivi heraldikko olisi päässyt vaikuttamaan ja antamaan ohjeita ja hänen ohjeitaan on jopa noudatettu. Onko sinulla havaintoa asiasta? Onko joku kertonut jossakin jotakin?<br />
Lippukirjoissa mainitaan maakuntaviireistä, että niihin voidaan tangon puoleiseen päähän lisätä suvun, yhdistyksen, yrityksen yms. tunnus. Tästä ohjeesta lienee seurannut se viirien kirjo, mitä meillä tänä päivänä on. Monella kunnalla, suku- tai muullakin yhdistyksellä on oma isännänviiri ja pääasiassa ne ovat maakuntaväriseen viiriin lisättyjä tunnuksia. Jälkiviisaana olen kysynyt, kuka on tällaisen ohjeen antanut? Lipustahan sanotaan, että se on vaakuna kankaisena, lipun muotoon piirrettynä, miksei siis viirikin. Ainakin Turun seudulla useimmat kunnanvaakunalla varustetut viirit ovat punakeltaisia. Tiedän ainakin yhden poikkeuksen, joka on Rymättylän kunta, jossa on sininen viiri vaakunan kilven mukaan ja kuviona vaakunan kaksi hopeista kalaa, muistaakseni, silakkaa. Entä miten muualla maassamme? Onko maakuntaviiriin lisätty kunnanvaakuna yleinen tapa, vai löytyykö Rymättylän kaltaisia poikkeuksia enemmänkin?</p>
<p>Vaakunallisista isännänviireistä näkee valitettavasti silloin tällöin taitamattomia sovelluksia. Viimeisin oma huomioni on kesältä 2007. Kun Mietoisten ja Mynämäen kunnat yhdistyivät vuoden 2007 alussa ja ottivat käyttöön Mietoisten vaakunan (punaisella kilvellä kolme kultaista sulkakynää), niin kesällä ilmestyi myyntiin ja muutamiin lipputankoihinkin punakeltainen viiri, jossa tangon puoleisessa päässä on valkoinen kenttä ja siinä punainen vaakunakilpi keltaisine tunnuksineen. Tällaisia virityksiä on toki ollut ennekin, mutta että vielä tänä päivänäkin. Viiriä ei myy kunta vaan paikallinen yhdistys. Luulisi, että kunta valvoo oman vaakunansa käyttöä. Tästä huomiosta tietysti heräsin miettimään, kenellä oikeastaan on oikeus käyttää kunnan vaakunaa ja minkälaisia käytäntöjä eri kunnissa mahdollisesti on? Tai pitääkö viirin saadakseen olla kunnassa asuva, siellä joskus asunut, kesäasukas, sopivan rahasumman maksava asiakas tai jonkun muun kriteerin täyttävä.</p>
<p>Aiheeseen liittyvien kysymysten listaa voisi tietysti jatkaa edelleen. Pääkysymykseni olivat siis kuka keksi tai toi markkinoille isännänviirin, milloin ja miksi kieppuvan viirin. Onko aiheesta joku kirjoittanut joskus enemmän kuin pelkkiä yleisjuttuja tai lyhyitä uutisia? Vai olisiko isännänviiri ja sillä liputtaminen sopiva tutkimusaihe jollekulle? Saisiko siitä joku vaikkapa opinnäytetyön? Jos sopiva tutkija sattuu kohdalle niin suositelkaa.</p>
<p>Olli ”Opi” Koskela</p>
<p>JK: Koskahan partiolaisille saadaan oma partioaiheinen isännänviiri, tai edes partioheraldikoille?</p>
<p><a href="liehuvat-värit-12009">Sisällysluettelo LV 1/2009</a></p>
